Kun vuosikymmen vaihtui, alkoi talo pikkuhiljaa tyhjetä. Ensin lähti lapsista vanhin, pari vuotta sen jälkeen seuraava, tytöistä nuorempi. Kun vuonna 2008 toteutimme yhden pitkäaikaisista haaveistamme ja hankimme kissan, ei mitä tahansa kissaa, vaan kolliherran nimeltä Immu-Ilmari, komean siperiankissan ja parin vuoden päästä toisen, talon kuningattaren Kleopatran, lähti homma ehkä vähän lapasesta, pitihän taloon elämää saada. Vaimoni kävi kasvattajakurssin ja perusti Tassutuvan kissalan ja johan alkoi talo täyttyä kissoista.
Puolivälissä vuosikymmentä alkoi parikymmentä vuotta aiemmin kohdalle osunut mahdollisuus sijaisvanhemmuuteen kiinnostaa uudelleen ja päätimme yhdessä perheen kanssa katsoa asiaa hieman tarkemmin. Pride -koulutuksen, hätäsijoitusvalmennuksen ja muutaman muun kurvin kautta päädyimme ensin kriisisijoitusperheeksi ja tukiperheeksi. Parin vuoden päästä ajatuksiin tuli tarjota pitkäaikainen koti ja perhe sitä tarvitseville lapsille.