Julkinen sana nostaa esiin nuorten ja lasten pahoinvoinnin, joka on lähtöisin kodista tai sen puutteesta. Kiire, rakkaudettomuus ja rajattomuus ovat tämän ajan vitsauksia.

Esiin nousevat karmeimmat tapaukset, jotka lapsi tai nuori on joutunut kokemaan, vaikka ympärillä kärsii huomiotta suuri määrä heitä, jotka hiljaisuudessa vain koittavat pärjätä yksin omin avuin.

Päihdeongelma on yksi kasvava perheitä rikkova ongelma. Samoin työ ja nykymallin mukainen etätyö unohtamatta ehdottomasti yksinhuoltajia, jotka ovat helposti puun ja kuoren välissä. Kaikki tämä heijastuu perheen nuorempiin ja heidän arkeensa.

Tänä aikana kärkiviesti on Koronan mukanaan tuoma eristyneisyys. Tätä viestiä tulee kaikilta kanavilta. Samat ongelmat olivat tosin olemassa jo paljon ennen pandemiaa.

Kaikki tämä on viestiä meille kasvavasta avun tarpeesta, jotta ymmärtäisimme tuen ja avoimuuden puutteen sekä hyväksyvämmän lähestymistavat herkkään asiaan. Tarvitaan aktiivista varhaisemman avun ja puuttumisen mallia, jotta lapsista ja nuorista kasvaisi yhteiskuntaamme tasapainoisia aikuisia.

Meidän pitäisi puhua:

• Tuesta ja neuvonnasta
• Tarjota tietoa tarjolla olevista tukimalleista
• Edistää hyväksyvää asennetta
• Kehittää aikaisen puuttumisen mallia

Raision monipuoliset liikuntamahdollisuudet ovat loistavat. Raisiossa on aina liikuttu ja urheiltu, mikä näkyy myös pitkässä perinteessä valita Raision vuoden urheilija. Liikkumispaikkoja löytyy kaiken ikäisille ja luontokin on meistä jokaisella lähes kotiovella.

Olen seurannut näitä asioita aitiopaikalla kuluneiden vuosien aikana ja pannut merkille, että tietyt ryhmät jäävät kuitenkin vaille tarvittavaa huomiota.

Korona on läsnä kaikessa. Niin urheilussakin. Moni sisäliikuntapaikka on kiinni, seurat kokoontuvat rajoitetusti eikä urheilusuorituksia saada joko suoritettua lainkaan tai tapahtumat ovat ilman kannustus- ja tukijoukkoja. Tämä muokkaa toimintaamme pidemmällä aikavälillä mutta usko paluusta totuttuun elää.

Päällimmäinen huoleni on nuorten tasa-arvoinen mahdollisuus liikuntaan. Samaan aikaan kun monella perheellä ei ole mahdollisuutta arvokkaampiin lajeihin useat seurat ponnistelevat taloudellisessa ahdingossa. Olen pannut merkille, että moni lähikunta tukee seuroja maksamalla esimerkiksi harrastuksiin liittyviä tilavuokria.

Viimevuosi toi lisäksi surullisesti esiin sen seikan, että niille ikäihmisille, jotka eivät enää pysty liikkumaan täysipainoisesti liikuntapaikkojen ja kodin välillä jäävät liian helposti vaille huomiota. Läheisen ystävän omaisen poismeno herätti lähipiirissä keskustelun siitä, että koti- ja palvelutalohoidossa olevien ikäihmisten määrä oli kuntouttavan liikunnan puutteessa huvennut.

Tarvitsemme toimia, jolla selkeytämme kaikkien väestönosien mahdollisuutta osallistua kuntamme urheilu- ja liikuntapalveluihin.

Yhteiskunta on käymässä läpi suurta muutosta, joka koskettaa aivan kaikkia elämänalueita. Yrittäminen ja työnteko ovat vain hyvin pieni osa kokonaisuutta. Meistä jokainen punnitsee olemistaan, toimintaansa yleisesti sekä suhdetta ympäristöön.

Nyt tarvitaan oma-aloitteisuutta. On tärkeää, että jokainen saa mahdollisuuden löytää omat intohimonsa ja mahdollisuuden menestyä. Siihen ei tarvita välttämättä omaa yritystäkään vaan hyviä pelisääntöjä. On tärkeää, että löydetään yhdessä ne säännöt, joista jokaisen on helppo jatkaa eteenpäin eikä tyydytä vanhaan malliin vaan haetaan aktiivisesti uutta ja joustavampaa.

Uhkakuva taustalla on, että osaajat siirtyvät jatkossa toisaalle, kun toimintaansa intohimoisesti suhtautuvat ja asiaan panostaneet ihmiset ja yritykset hakevat uusia haasteita. Siinä vanha malli jää liian helposti nuolemaan näppejään. Emme voi jäädä muutaman kortin varaan, jotka määrittelevät meneekö meillä kokonaisuutena hyvin vai huonosti.

Tähän voidaan päästä vain keventämällä sääntelyä, avoimella keskustelulla ja puhaltamalla yhteen hiileen.

Tulevaisuudessa kun historia kirjoitetaan meidän osaltamme yksi tarkastelun kohde on, miten sopeuduimme muuttuvaan toimintaympäristöömme. Ulkoisesti asia näyttäisi olevan kunnossa, joskin toivottua tehokkuutta se ei ole tuonut kuin murto-osalle.

Turhan moni kokee yhteiskunnan digitalisoitumisen uhkana. Videot kelataan edelleenkin alkuun ja puhelinnumerot veivataan.

Toimiamme ei määrittele pitkällä aikavälillä se, miten saimme pidettyä ikäihmiset mukana kehityksessä vaan se annammeko valheellista alaa ajatukselle, että nuoret automaattisesti osaavat asiat paremmin kuin me. Siinä piilee yhteiskunnallisen ja alueellisen menestyksemme siemen.

Meidän olisi korkea aika ottaa tietotekniikan mahdollisuudet oikeasti käyttöön ja keskittyä niiden opettamiseen nuorille ammattimaisesti. Kertoa miksi ja mihin asioita tarvitaan.

Monet asiat menevät sosiaalisessa maailmassa menojaan ja syövät ajankäyttöämme väärällä tavalla. Oikeanlaisella ohjauksella saisimme arjesta enemmän irti.

Digi on hyvä renki mutta huono isäntä.